Kotipihan linnut ja nisäkkäät luennolta saatiin vinkkejä eläinystävälliseen toimintaan

Eläinsuojeluyhdistysten Kummit järjesti Rikhardinkadun kirjastossa 28. syyskuuta Kotipihan linnut ja nisäkkäät luennon. Luennoitsijana toimi eläinsuojeluvalvoja Sari Valtanen ja luennolle osallistui 32 kuulijaa.

Luonnonvaraluento2Luennolla esiteltiin yleisimpiä koti- ja mökkipihassa esiintyviä lintu- ja nisäkäslajeja ja niiden elintapoja. Lisäksi käytiin läpi, miten ihmisen toiminta vaikuttaa niiden elinolosuhteisiin.

Valtanen antoi hyviä vinkkejä, kuinka toimia mahdollisimman eläinystävällisesti omassa lähiympäristössä sekä kuinka toimia tilanteissa, joissa miettii, onko eläimellä jokin hätä. Valtasen mukaan tilanne kannattaa aina arvioida: onko esimerkiksi linnunpoikanen jo sen ikäinen, että sen kuuluukin olla pesän ulkopuolella vai onko kyseessä esimerkiksi pesästään pudonnut yksilö. Pesään kuuluvan linnunpoikasen tunnistaa siitä, että sillä ei ole höyhenpeitettä eikä se pyrähtele eikä kilju ruokaa. Pesäpoikanen menehtyy nopeasti nälkää ja hypotermiaan: jo puoli päivää on sille liian pitkä aika olla maassa. Myös muiden poikasten kohdalla tilannetta kannattaa tarkkailla, käykö emo esim. ruokkimassa poikastaan.

Luonnonvaraluento1Valtanen oikaisi luennolla myös muutamiin lajeihin liittyviä ennakkoluuloja ja vääriä tietoja. Usein kuvitellaan lokkien, pulujen ja varislintujen ulosteiden houkuttelevan rottia paikalle, mikä ei pidä paikkaansa. Rotat eivät käytä lintujen ulosteita ravinnokseen tai muuhunkaan tarkoitukseen. Ne ovat hyvin siistejä eläimiä. Edellä mainitut lähes kaikkiruokaiset linnut pitävät ympäristöä puhtaana, joten ne saattavat jopa pitää alueen rottakantoja aisoissa syömällä rotillekin kelpaavan jäteravinnon.

Joillain ihmisillä on myös se käsitys, että maahan pudonnut tervapääsky tulee heittää ilmaan, jotta se pääsee lentoon. Tämä voi vahingoittaa lentokyvytöntä poikasta vakavasti. Tervapääskyn voi sen sijaan nostaa käsissään ilmaan ja kokeilla sen lentoonlähtöhalua. Terve lentokykyinen lintu pääsee lentoon jopa vyötärön korkeudelle nostettuna. Se on aktiivinen, kurkottaa kaulaansa ja alkaa tepastella ja levitellä siipiään, kunnes hyppää alas käsistä ja alkaa vasta sitten hitaasti nostamaan korkeuttaan.

Räkättirastasta pidetään usein haittalintuna. Sillä on kuitenkin Valtasen mukaan tärkeä rooli muiden pikkulintujen kannalta. Se on ainoa kokoluokkansa pikkulintu, joka kykenee puolustautumaan harakoita ja variksia vastaan, joten muut pikkulinnut voivat pesiä turvallisesti räkättirastasyhdyskunnan naapurina räkättirastaiden pitäessä järjestystä yllä. Räkättirastas siis suojelee pikkulintujen pesintää oman pesinnän suojelun ohessa.

Teksti: Myra Magnusson
Kuvat: Katja Nirkkonen

Lisätietoa kotipihan linnuista ja nisäkkäistä löytyy:

http://www.birdlife.fi/
http://www.siilikiikarissa.fi/