Viki Viikari: Suljetun oven mysteeri

Viki ja leluEn tiedä mitään niin salaperäistä kuin suljettu ovi. Se saa mielikuvituksen liikkeelle ja olon rauhattomaksi. Eräänä päivänä ihmiset toivat ulkoa jotakin olohuoneeseen ja sulkivat oven. Miksi? Mikä kutkuttava mysteeri!

Minua kiinnosti ihan kamalasti, mitä oven takana puuhataan. Yritin monta kertaa livahtaa ovesta, kun se avautui, mutta en ehtinyt, kun emäntäni minua jo toppuutteli. Vain tassun sain mahdutettua oven alle, mutta en saanut mitään lisätietoa ongituksi. Jäin siis oven taakse tarkkailemaan tilannetta.

Korvat höröllä kuulostelin oven takaa kuuluvia ääniä. Aivan kuin sieltä olisi kuulunut vinkunaa. Oliko siellä hiiri? Nuuskin oven alta ja tunsin nenässäni jonkin oudon tuoksun. Ei se kyllä hiireltä haissut. Emäntä tuli minua välillä silittämään ja myös hänen käsissään tuoksui sama haju. Se oli luullakseni kissan haju, mutta outo. Se ei haissut keneltäkään, jonka tunsin. Grigori päästettiin käymään olohuoneessa – emäntäni kutsui häntä rauhanlähettilääksi – mutta ennen kuin arvasinkaan, Grigori ampaisi korvat kenossa huoneesta pois. Hengästyneenä Grigori huudahti minulle: ”Hui kauhistus, se sähisee!” Enempää Grigori ei pystynyt pelästykseltään kertomaan.

XenaVihdoin emäntäni vei myös minut sylissään olohuoneeseen. Katselin uteliaana ympärilleni ja silloin huomasin sen! Voi kauhistus! Se oli joku vieras kissa, ihan pieni – ja kauhean pelottava! Minä tärisin kauhusta – mikä nyt avuksi? Emäntäni lohdutti minua ja vei minut huoneesta pois. Rauhoituin hetken aikaa omissa oloissani ja asetuin taas oven taakse odottamaan. Tuskinpa niin pieni kissa minulle vaaraksi olisi.

Viki ja XenaSitten kun emäntäni oli varma, että meistä kukaan ei ala toisen kanssa tapella, pääsi pikkukissa olohuoneesta muuallekin asuntoon. Se uskalsi jo lähestyä minua, nuuski kasvojani ja yritti houkutella minua leikkimään. Se seurasi minua kuin varjo joka paikkaan: minä edellä, pentu perässä. Pakopaikkaa ei ollut, vaikka kiireellä sitkeän ihailijani luota pois sipsutin.

Villi ja rohkea pikkukissa nimettiin Xenaksi televisiosarjan soturiprinsessan mukaan. Ja rajuksi meno useimmiten yltyikin, kun pikku Xena keksi vaikka minkälaisia hurjia temppuja. Aluksi minä uskalsin vain katsella, mutta lopulta minäkin rohkaistuin. Matot ruttuun ja mutkat suoriksi – täältä tullaan!

Viki Viikari on 4-vuotias kotikissa Helsingistä, jonka lempiharrastuksena on leluhiirien metsästys. Vikin haamukirjoittajana toimii Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry:n tiedottaja Myra Magnusson.

 

comments