Koiraa hankittaessa kannattaa tutustua eri koirarotujen ominaisuuksiin. Koiran valinnassa on ensisijaisesti huomioitava eri rotujen käyttötarkoitukset, ominaisuudet ja rotuihin liittyvät perinnölliset sairaudet esteettisten ominaisuuksien sijaan. On tärkeää valita koira, joka sopii omaan elämäntilanteeseen, sillä koiralle tulisi tarjota sille jalostettujen ominaisuuksien vaatimaa toimintaa. Rotujen välisiä eroja löytyy muun muassa liikunnan tarpeessa, puolustusvietissä sekä muissa ominaisuuksissa.
Pitkän uran eläinten käyttäytymisen tutkijana tehnyt Katriina Tiira puhui koiran hankinnasta Eläinsuojeluyhdistysten kummien järjestämällä luennolla lokakuussa 2018.
Tiira muistuttaa, että ennen koiran hankintaa tehtävä tutkimustyö on valtava.
Koirassa perheenjäsenenä on paljon hyötynäkökulmia ja koira voi olla yksi elämän tärkeimmistä voimavaroista, mutta käytösongelmien edessä voi käydä myös päinvastoin. Koirasta voi tulla taakka, joka rajoittaa elämää ja aiheuttaa ahdistusta ja stressiä.
Tästä syystä on tärkeä miettiä, minkälaisen koiran haluaa, mutta myös, minkälaista ei ainakaan halua: Haluaako helposti koulutettavan koiran? Haluaako koirasta kaverin juoksulenkeille? Haluaako koiran, joka vartioi ja tuo turvaa? Haluaako aktiivisen harrastuskoiran, jonka kanssa voi kilpailla? Haluaako lapsirakkaan ja rauhallisen koiran? Haluaako, että koira hyväksyy mutkitta kotona käyvät vieraat ja on ystävällinen? Haluaako koiran, jota voi pitää metsälenkeillä vapaana? Haluaako koiran, joka ei vaadi pitkä lenkkejä?
Ulkonäkö ei saisi olla ensimmäinen kriteeri koiran valinnassa. Usein koira valitaan ulkonäön tai mielikuvan perusteella, mutta arkieloon perheessä koiras vaikuttaa eniten käyttäytymisensä kautta.
Mitä koiran ulkonäköön tulee, on siinäkin huomioon otettavia asioita, kun sopivaa koiraa valitsee ja etsii. Niitä ovat terveys ja mahdolliset liioitellut piirteet, koiran koko sekä turkinhoito.
Jos koiran eteen on valmis tekemään työtä, voi löytökoira tai rescuekoira olla hyviä valintoja. On hyvä kuitenkin muistaa, ettei täysin riskitöntä koiraa ole olemassa. Pentuna otetussa rotukoirassakin on riskejä.
Koiran käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen vaikuttavat lukuisat tekijät
Koiran käyttäytymiseen vaikuttavat osaltaan tilanne – sen hyödyt ja haitat -, koiran aikaisemmat kokemukset sekä persoonallisuus, joka pitää sisällään sekä geenit että ympäristön. Geenit selittävät noin 20-50 prosenttia koiran persoonallisuudesta.
Puolet pennun geeneistä määräytyy emältä ja puolet isältä. Tiira painottaa emän merkitystä, koska se hoitaa pentuja ja kaikki kokemukset kohtuajasta eteenpäin vaikuttavat pentuun. Jos emonhoito on ollut huonoa tai puutteellista, siitä aiheutuu arkuutta ja stressiherkkyyttä. Jos emon kantoaika on ollut stressaava, kulkeutuvat stressihormonit pentuunkin.
Merkittävä on myös pennun sosiaalistaminen sen pentuaikana. Muutaman viikon ikäisestä noin 3-4 kuukauden ikäiseksi asti koiran olisi hyvä nähdä ja kokea mahdollisimman paljon asioita, eikä maailmaan tutustumisen pitäisi loppua tähänkään ikään. Alkuelämän kokemukset vaikuttavat siihen, mihin kohtaan koira sijoittuu rohkeus-arkuus-akselilla.
Omistajakin vaikuttaa koiran persoonallisuuteen samoin kuin koiran saama koulutus ja liikunta. Valtaosa koirista tarvitsee koulutusta ja sillä on merkitystä niiden käyttäytymiseen, vaikka luonnetta se ei muutakaan. Itsevarmuuden ja rohkeuden siirtäminen koiranpentuun on tärkeää. Epävarman ensikertalaisen ongelmana saattaa olla, että oma epävarmuus siirtyy koiraankin.
Runsas liikunta näyttää lieventävän koirilla pelokkuuden oireita ja liikunta auttaa monen käytösongelman hoidossa. Hihnakävely ei välttämättä siihen riitä, vaan koiran olisi paras päästä juoksemaan myös vapaana.
Koiran persoonallisuuteen vaikuttavat lisäksi muut kokemukset ja sen mahdollisesti kohtaamat traumat. Silläkin on merkitystä, missä vaiheessa elämäänsä koira kohtaa pelottavan asian. Sillä, että pieni pentu pelästyy vierasta koiraa, on isompi merkitys kuin jos sama tapahtuisi, kun koira on aikuinen. Traumaattiset tekijät koiran taustalla lisäävät koiran riskiä sairastua myöhemmällä iällä.
Ympäristötekijät vaikuttavat myös geenien säätelyyn. Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Esimerkiksi elämänkokemukset eivät vaikuta vain kyseiseen koirayksilöön, vaan ne voivat periytyä sukupolvelta toiselle. Näin ollen esimerkiksi huono emonhoito voi tehdä pennuista arempia ja vaikuttaa niiden stressihormonitasoon niin, että muutokset näkyvät jopa kolmessa sukupolvessa.
Persoonallisuuden seitsemän kategoriaa
Katriina Tiira on pari viime vuotta keskittynyt yritykseensä smartDOG, jossa testataan muun muassa koirien persoonallisuutta ja kognitiivisia ominaisuuksia.
Koiran persoonallisuudesta Tiira esittelee seitsemän kategoriaa: rohkeus, sosiaalisuus, yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus, aktiivisuus, impulsiivisuus, kiinnostus riistaan sekä leikkihalukkuus.
Kuinka paljon näitä ominaisuuksia toivot juuri sinun koiraltasi? Siinä riittääkin pohtimista.
Rohkeuden kääntöpuolena on pelokkuus, joka on hyvin määräävä tekijä koiran arkipäivän käyttäytymisessä. Rohkean koiran kanssa on helpompi elää, aran kanssa eläminen on mutkikkaampaa.
Eri koirarotujen sosiaalisuudessa ihmisiä kohtaan on paljon eroja. Karkeasti ottaen esimerkiksi labradorinnoutajat ja kultainennoutaja rakastavat vieraitakin ihmisiä, kun taas joidenkin koirien rotumääritelmissä on luonnehdintoja, kuten pidättyväinen ja varautunut. Ne eivät silloin välttämättä pidä vieraista.
Yhteistyöhalukkuus taas kertoo, kuinka helppo koiraa on kouluttaa. Paimenkoirat, kuten bordercollie, ovat hyvinkin yhteistyöhalukkaita, kun taas esimerkiksi terriereitä ja suursnautsereita luonnehditaan usein itsenäisiksi. Ne tekevät, mitä toivotaan, jos sille annetaan tarpeeksi hyvä syy.
Aggressiivisuus vaihtelee myös roduittain. Jotkut koirat eivät pahoin pelästyessäänkään käyttäydy aggressiivisesti ja puolustaudu. Tällaisia voisivat olla noutajat. Jos taas rotumääritelmässä sanotaan, että rotu on vartioiva, siinä on yleensä jonkin verran aggressiivisuutta. Joissain palveluskoirissa on myös aggressiivisuutta. Jotkut koirat on jalostettu taistelemaan keskenään, jolloin niillä voi ilmetä aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan, vaikka ne ovat ihmisiä kohtaan hyvin sosiaalisia. On muistettava, että tällaista ominaisuutta ei saa koirasta kokonaan pois, mutta sitä voidaan kouluttaa lievemmäksi.
Fyysinen aktiivisuus on pysyvä luonteenpiirre. Jos haluaa aktiivisen ja vilkkaan koiran, jota voi kouluttaa ja jonka kanssa voi kilpailla, voi paimenkoira olla hyvä valinta.
Impulsiivisuus on taipumusta reagoida nopeasti, eikä välttämättä ihan järkevällä tavalla. Rodut, joissa on erikseen käyttö- ja näyttelylinjat, on käyttölinjan koirissa enemmän impulsiivisuutta.
Jos taas haluaa koiran, jota voi pitää metsässä irti, ei kannata ottaa metsästyskoiraa tai koiraa, jolla on taustaa metsästyksessä. Esimerkiksi cockerspanielia pidetään perhekoirana, mutta joillain rotuun kuuluvilla yksilöillä on kova metsästysvietti.
Teksti perustuu FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiiran luentoon Rotukoira, sekarotuinen vai löytökoira – mitä pitää tietää, kun hankin koiran?, jonka Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry järjesti Helsingissä 27. lokakuuta 2018.