Eläinsuojeluyhdistysten Kummien aktiivit vierailevat vuosittain erilaisissa eläimiin liittyvissä kohteissa. Tänä vuonna vierailtiin Korkeasaaren villieläinsairaalassa.
Tapasimme kuraattori Aino Sjöholmin ja kesätyöntekijä Emma Suomisen villieläinsairaalan edustalla aurinkoisena kevätlauantaina. Aino kertoi eläinsairaalasta ja sen toiminnasta ennen siirtymistä sisätiloihin.
Eläinsairaalan potilaat ovat loukkaantuneita suomalaisia luonnonvaraisia eläimiä ja orvoksi jääneitä poikasia, eikä se ole tarkoitettu lemmikeille.
Nyt potilaita oli muutamia, sisätiloissa siili ja ulkotarhassa pöllö, saukko ja hylkeen kuutti. Niihin emme päässeet tutustumaan, etteivät ne häiriintyisi.
Sairaalan potilasmäärät ovat kasvussa. Viime vuonna hoidossa oli 1650 potilasta, mutta arvion mukaan määrä saattaa kasvaa tänä vuonna. Hoidon tavoitteena on aina palauttaa eläin luontoon sen toivuttua.
Mistä potilaat tulevat
Aino kertoi, että potilaita tuovat eniten yksityishenkilöt. Usein eläin on loukkaantunut ihmisen toiminnan seurauksena suoraan tai välillisesti. Sairaalalla ei ole mahdollisuutta noutaa eläintä, mutta sairaalasta annetaan tapauskohtaiset ohjeet kuljetukseen.
”On hyvä, että ihmiset ovat vähän tietoisempia kuin ennen, mutta valitettavasti törmäämme jatkuvasti myös sellaisiin tapauksiin, joissa luonnonvaraista eläintä on hoidettu ilman riittävää osaamista. Emme myöskään tiedä ketkä ovat tehneet ilmoituksen luonnonvaraisten eläinten hoidosta, sillä listaa ei ole julkisena missään”, Aino kertoo.
Potilaita tulee myös eläinsuojeluyhdistyksiltä, pelastuslaitokselta ja poliisilta. Pelastuslaitos ja poliisi voivat tuoda loukkaantuneen eläimen sairaalaan myös sulkemisajan jälkeen, sillä sairaalalla on siihen tarkoitukseen erillinen huone.
Aino kertoi, että on jännittävää katsoa aamulla, mitä huoneesta löytyy. Viranomaisen pitää täyttää tuodusta eläimestä lomake, josta ilmenee sen löytöpaikka ja loukkaantumisen syy.
Tervapääskyt ja epidemiat
”Tervapääskykausi työllistää paljon eläinsairaalaa. Pääskysten sesonkiaika ei ihan vielä ole käsillä, sillä se ajoittuu helteiden aikaan ja kestää muutaman viikon. Poikasia ruokitaan päivällä joka tunti, mutta haluaisimme tutkia, voiko väliä pidentää isommilla poikasilla kahteen tuntiin. Yöllä ne eivät tarvitse ruokaa, sillä emotkaan eivät silloin niitä ruoki. Kaikessa ruokinnassa pyritään välttämään eläimen leimautumista hoitajaan”, Aino sanoo.
Eläinsairaala on varautunut lintuinfluenssaepidemiaan. Euroopassa on ollut paljon tartuntoja, ja on luultavaa, että tauti rantautuu myös Suomeen.
”Lintuinfluenssatartunnan saaneita lintuja ei valitettavasti voida hoitaa, ennuste on huono ja tauti tarttuu todella herkästi. Lintuinfluenssaa epäiltäessä lintu lopetetaan ja toimitetaan tutkittavaksi Ruokavirastolle. Lintuinfluenssan riskipotilaat, eli sellaiset, joilla voi olla tartunta mutta ne ovat vielä oireettomia, hoidetaan ulkona siihen varatuissa teltoissa. Jos lintu on vielä viikon päästä hoidontarpeessa eikä ole osoittanut sairauden oireita, se voidaan siirtää karanteeniteltasta muihin tiloihin jatkamaan hoidossa. Joskus linnut pääsevät jo teltasta suoraan luontoon, jos ne ovat esimerkiksi tarvinneet vain hiukan lepoa ja nesteytystä jaksaakseen taas. Riskipotilaita ovat aikuiset vesilinnut, varislinnut ja petolinnut”, Aino kertoo.
Tutkimushankkeet
Sairaalassa on myös erilaisia tutkimushankkeita. Tällä hetkellä tutkitaan mm. varisten poikasia, joilla on siivissä kehityshäiriö. Kehityshäiriön arvellaan liittyvän vääränlaiseen ravintoon ns. ”mäkkäriruokaan”. Poikanen kehittyy normaalisti, mutta siivet eivät kasva.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Puhdas ja likainen puoli
Sisällä sairaalassa oli hiljaista. Oikealla oli henkilökunnan pukeutumistila ja keittiö. Hygienia on tärkeää, etteivät tartunnat pääse leviämään. Pukuhuoneessa ja keittiössä on ns. likainen puoli ja puhdas tila. Käytetyt ja puhtaat astiat pidetään tarkasti erillään, samoin työvaatteet. Seinällä tilojen vieressä on taulu, johon merkitään tarkasti jokaisen eläimen hoitotoimenpiteet. Vuoron vaihduttua seuraava henkilö tietää, mitä on meneillään.
Suojeluohjelmat
Aino näytti lopuksi meille joitain suojeluohjelmassa mukana olevia lajeja. Olimme erityisesti kiinnostuneita lajeista, joita on pystytty palauttamaan luontoon eläintarhatoiminnan ansiosta. Korkeasaaressa on useita lajeja, joita on kyetty auttamaan eläintarhasta käsin. Aloitimme villihevosten ja aasien aitauksesta ja päätimme antoisan kierroksemme partakorppikotkien luo. Kotkille ei tule tänä vuonna poikasia, ja sitä Aino piti hyvänä asiana, sillä luonnossakaan nämä linnut eivät lisäänny joka vuosi, vaan välivuosi on niille ihan normaalia.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Vierailu oli hieno kokemus. Saimme vastauksia moniin kysymyksiimme ja tietoutta tuli lisää monista asioista.
Tietoa Korkeasaaren Villieläinsairaalasta: https://korkeasaari.fi/elaimet-ja-suojelutyo/villielainsairaala/
Teksti: Christina Turtiainen