Kannoin kopassa kiukusta mouruavaa Alfred-kissaa kohti Huoma-eläinsairaalaa. Pian 14 vuotta täyttävä muhkean punainen kolli protestoi automatkaa, ja eritoten sitä, ettei ruokakuppia täytetty 8 tuntiin.
Hyvässä huomassa
Sairaala oli uusi tuttavuus, sillä meistä tuli vantaalaisia tammikuussa 2025. Netissä oli uutinen eläinlääkärien perustamasta eläinsairaala Huomasta. Se avattiin vuoden 2025 helmikuussa ja meille hyvän etäisyyden päässä.
Siistit kodinomaiset tilat tervehtivät meitä raikkaalla tuoksulla. Vastaanotossa ystävällinen eläinhoitaja otti meidät vastaan, kehotti ottamaan aulasta kahvia ja ohjasi tutkimushuoneeseen.
Ehdin hörpätä kahvimukista muutaman kulauksen, kun eläinhoitaja Heidi pyyhälsi hymyillen paikalle. Hän kyseli tarkkaan uuden potilaan tietoja, ja kirjasi ne tietojärjestelmään.
Annoin hänelle Alfredin aikaisemmat Viikin eläinsairaalasta saadut tutkimustulokset ja sydänfilmin, jotka skannattiin tietoihin liitteeksi. Tiedoista on paljon hyötyä, sillä niitä verrataan uusiin tuloksiin.
Alfredilla on munuaisten vajaatoiminta, joka on yleistä ikääntyvillä kissoilla. Lisäksi hänellä on sydämessä rytmihäiriöitä sekä nivelrikko.
Terveystarkastus on tärkeää
Kun lemmikki ikääntyy, ovat säännölliset terveystarkastukset tärkeitä. Poikkeuskäyttäytyminen, kuten piilottelu, apaattisuus, ärtyneisyys ja ruokahaluttomuus ovat aina oireita eläimen huonosta voinnista.
Hellät kädet ja rapsutuksia
Hetken päästä eläinlääkäri Mathilda Ylenius tuli huoneeseen. Yhdessä Heidin kanssa hän avasi kuljetuskopan ja he tutustuivat potilaaseen. Alfredia rauhoiteltiin silittelyllä ja rauhallisesti puhumalla. Lemmikille vieras paikka ja uudet hajut aiheuttavat usein stressiä, joten lähestyminen ja luottamuksen saaminen vievät aina jonkin verran aikaa.
(Juttu jatkuu kuvien alapuolella)
Mathilda kuunteli ensin Alfredin sydänäänet, katsoi hampaat ja otti hännästä verenpaineen. Mittaus tehdään useita kertoja, koska arvot saattavat poiketa paljon toisistaan. Niistä lasketaan keskiarvo.
Alfred oli ravistellut vasenta korvaa ja korvat tutkittiin. Korvissa ei aikaisemmissa tutkimuksissa todettu mitään tulehdukseen tai loisiin viittaavaa, mutta siellä voi olla tulehduksen aikaansaamia polyyppeja. Ne voivat olla peräisin välikorvan tai korvatorven limakalvoilta. Alfred oli saanut aikaisemmin tähän vaivaan korviin tiputettavaa tulehduslääkettä. Se tepsikin, mutta oireet tulivat myöhemmin uudelleen. Korvissa ei nyt näkynyt mitään. Lääkäri suositteli korvien säännöllistä puhdistusta.
Papparainen pani täysillä kampoihin
Vihdoin tuli verinäytteen vuoro. Alfredilla oli tästä jo aikaisempaa kokemusta ja vahva mielipide siitä. Hän silmäili ruiskua silmät suurina ja nosti käpälän pystyyn varoitukseksi. Vaikka Heidillä oli hänestä hyvä ote, pisti Alfred koko voimallaan hanttiin.
Näytettä ei saatu otettua, ja Heidi ja Mathilda veivät pojan toiseen tutkimushuoneeseen, jossa oli saatavilla lisäkäsiä kollin taltuttamiseen.
(Juttu jatkuu videon alapuolella)
Tulokset paljastavat monta asiaa
Kun Alfred tuotiin takaisin, side tassussa ja loukkaantunut ilme naamalla, kävimme tutkimustulokset läpi yhdessä lääkärin kanssa. Kaikki arvot olivat onneksi viitekehyksen sisällä. Munuaisarvo oli kuitenkin ylärajalla. Arvo oli pysynyt samoissa lukemissa vuoden ajan. Se oli helpottava uutinen, sillä ruokavalio oli pitänyt arvot kurissa. Alfredin ruokavalio koostuu märkäruuasta ja kuivamuonasta jotka molemmat on tarkoitettu tukemaan munuaisten toimintaan. Lisäksi hän saa maustamatonta kananlihaa.
Mathilda kertoi huomanneensa Alfredin selässä arkuutta, ja siihen määrättiin viikon kestävä tulehduskipulääke. Sen jälkeen aloitettaisiin hermokipulääke nivelvaivoihin. Tätä jatkettaisiin kissan loppuelämän ajan.
Hoito-ohjeet ja lääkkeet laukussa sekä pankkitili hiukan köykäisempänä, siirryimme ulos aurinkoiseen kevätilmaan odottamaan taksia.
Yllätyksiä edessä
Tarinan voisi päättää tähän, mutta kaikki ei mennytkään hyvin. Saatuaan ensimmäisen tulehduskipulääkkeen Alfred oli reipas ja aktiivinen. Intoutui jopa leikkimään pallollaan. Seuraavana aamuna hän oli väsynyt ja maisteli hiukan aamupalaa. Illalla meni vain muutama ruokapala kupista. Ruokahalu hiipui edelleen ja kolmantena päivänä Alfred ei syönyt lainkaan. Herkkuruoka ei innostanut, hän vain nuuhkaisi ruokakupin antimia ja kääntyi pois. Huolestuin, sillä kissa ei voi olla pitkään syömättä. Se vaurioittaa elimistöä.
Otin yhteyttä Huomaan sähköpostilla. Sain puhelinsoiton samana päivänä. Tulehduslääkkeen antaminen voitiin heti lopettaa. Kuntoutusta varten Alfredille määrättiin lääkettä vatsavaivoihin ja ruokahalua lisäävää voidetta, jota levitetään kissan korvalehdelle.
Tietenkin ottaa aikansa ennen kuin lääkkeet alkavat vaikuttaa, mutta kello tikitti ja tiesin että kissa piti saada ainakin nesteytettyä. Annoin Alfredille kädenlämpöistä vettä kolme ruiskullista suuhun. Jo puolen tunnin päästä kolli näytti virkeämmältä. Kokeilin innostaa häntä syömään leikin varjolla. Heittelin kuivanappuloita lattialle, ja kappas, poika napsi niitä innolla. Seuraavana aamuna kissan ruokahalu oli palannut ja kupillinen ruokaa meni hetkessä.
Omistajalla on vastuu
Lemmikit ovat yksilöitä ja reagoivat lääkkeisiin eri tavoin. Jos määrätty lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia, tulee pikimmiten ottaa yhteys hoitavaan eläinlääkäriin.
Tällä hetkellä Alfred voi hyvin. Hän on vanha pappa, joka nukkuu paljon, nauttii rapsutuksista, ulkoilee mielellään kanssani valjaissa ja nukahtaa joka yö viereeni pää tyynyllä.
Teksti, kuvat ja video: Christina Turtiainen