Sosiaalinen media tuo mukanaan paljon hyvää, mutta se vahvistaa myös ikäviä ilmiöitä. Eläinlääkärien maalittaminen on eräs viime aikoina nousussa ollut trendi.
Eläinlääkäreihin kohdistuva vihapuhe ei ole valitettavasti uusi ilmiö. Erityisesti virkatehtävissä toimivat valvontatyötä tekevät eläinlääkärit kohtaavat työssään häirintää ja uhkailua.
Eläinlääkärit valvovat, että eläimiä kohdellaan eläinsuojelu- ja eläintautilainsäädännön mukaisesti, ja he joutuvat tekemään joskus vaikeita päätöksiä. Nämä päätökset voivat aiheuttaa eläimen omistajassa voimakkaita tunteenpurkauksia, jotka kohdistetaan päätöksiä tehneeseen eläinlääkäriin.
Eläinlääkärien maalittaminen sosiaalisessa mediassa uudempi ilmiö
Sosiaalinen media tarjoaa eläinten omistajille esimerkiksi vertaistukea. Valitettavasti se on myös helppo kanava maalittaa eläinlääkäreitä silloin, kun hoitoon ei olla jostain syystä tyytyväisiä.
Eläinlääkärien maalittaminen on siinä mielessä helppoa, että heillä on vaitiolovelvollisuus. Tarinasta kuullaan näin ollen aina vain toinen puoli. Kuulematta voi jäädä esimerkiksi se, että eläin on tuotu hoitoon vasta loppumetreillä, kun mitään ei ole ollut enää tehtävissä. Tai se, että eläimen hoidossa ei ole noudatettu lääkärin antamia ohjeita.
Totta kai myös eläinlääkärin työssä tapahtuu virheitä tai ilmaantuu ennustamattomia komplikaatioita. Diagnoosia ei saada asetettua epämääräisten oireiden vuoksi tai jotakin jää huomaamatta. Tai määrätty lääke ei sovikaan eläimelle ja se sairastuu pahemmin tai jopa menehtyy. Tai anestesian aikana ilmaantuu komplikaatio, joka johtaa lemmikin menehtymiseen. On tietenkin erittäin ikävää, jos niin tapahtuu omalle rakkaalle lemmikille, mutta väitän, että se voi olla rankka kokemus myös hoitavalle eläinlääkärille. Eläinlääkärien työuupumus ja heidän muuta väestöä korkeampi riski tehdä itsemurha ovat puhuttaneet mm. mediassa.
Eläinlääkäri on omistajalta saadun tiedon varassa
Olen usein miettinyt, miten vaikeaa eläinlääkärin työ on. Potilas ei osaa itse kertoa, miltä tuntuu, joten eläinlääkäri on täysin sen varassa, mitä eläimen omistaja kertoo. Miten hyvin omistaja tuntee lemmikkinsä normaalin käyttäytymisen ja miten hyvin hän hahmottaa siinä ilmenevät poikkeamat? Onko hän seurannut tarkasti virtsaamista ja ulostamista – osaako kertoa niissä ilmenevät poikkeamat? Onko omistaja huomannut, että lemmikki on syönyt jotakin sopimatonta? Huomaako omistaja, että lemmikki kärsii kovasta kivusta. Osaako omistaja kertoa eläimen voinnista kaiken olennaisen? Tuoko hän lemmikkinsä hoitoon riittävän ajoissa – silloin, kun jotakin on vielä tehtävissä?
Oma lukunsa on se, että eläinlääkärin täytyy tuntea monta eri lajia ja niiden sairaudet. Tietoja pitää päivittää jatkuvasti, sillä tutkimus ja eläinlääketiede kehittyvät. Esimerkiksi hyvä kissanhoito on tänä päivänä ihan jotakin muuta, kuin mitä se oli vaikkapa 30 vuotta sitten.
Pidän erittäin tärkeänä sitä, että jokainen lemmikinomistaja käyttää aikaa sopivan eläinlääkärin etsimiseen. Kemiat kohtaavat joidenkin kanssa paremmin ja lääkärien tietämys eri sairauksista ja eläinlajeista vaihtelee.
On myös hyvä muistaa, että suurin vastuu lemmikin hyvinvoinnista on omistajalla: hän on eläimen elämässä päivittäin, eläinlääkäri yleensä vain ohimenevän hetken. Kun omistajan ja eläinlääkärin yhteistyö toimii parhaalla mahdollisella tavalla, parantaa se lemmikin hyvinvointia ja elämänlaatua.
Myra Magnusson
tiedottaja
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit
Lähteet:
26.2.2025 Eläinlääkäriliitto tuomitsee maalittamisen
Suomalaisten eläinlääkärien työuupumus ja itsetuhoiset ajatukset vuoden 2021 työterveyskyselyssä: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/c0af12bf-d64d-4191-8d05-b2f8408c61da/content
Kuva: mtr, Getty Images Pro / Canva Pro