Sateenkaarisillalla lemmikillä on hyvä olla: hän nauttii sydämensä kyllyydestä kaikesta, mistä nautti eläessään. Hän tuntee auringon lämmön, kaikki houkuttelevat tuoksut ja lämpimät tuulen henkäykset ilakoidessaan vihreällä pehmeällä nurmella. Nyt hänellä ei ole kipuja, ei rajoituksia. Herkkuja ja juotavaa on aina tarjolla. Hän kohtaa muita eläimiä, joita ei tunne, mutta kaikki ovat ystävällisiä. He leikkivät yhdessä ilman saalistushalua, ilman pelkoa. Kaikki ovat ystäviä keskenään tässä ilmeellisessä paikassa. Mutta joku puuttuu. Missä on emäntä tai isäntä, missä ovat ihmiset – heitä ei näy missään. Vaistollaan hän tietää, että joskus kohdataan tässä samassa paikassa, ja sitten olemme yhdessä ikuisesti.
Monilla meistä on oma käsityksensä Sateenkaarisillasta. Mielestäni se on lempeä mielikuva lemmikin siirtymisestä tuonpuoleiseen. Netti yhdistää ihmisiä, ja monissa eläinryhmissä lemmikkinsä menettäneet kirjoittavat surusta. Menetys on suurta mitä pidempään suhde lemmikkiin on jatkunut. Eläimestä on tullut perheenjäsen, kumppani. Kumppanin tärkeys korostuu erityisesti yksinäisillä ihmisillä, joilla ei ole ketään muuta. Tuo rakas kumppani ymmärtää, kuuntelee, ei tuomitse tai arvostele. Yksinkertaisesti hän hyväksyy meidät 100-prosenttisesti sellaisena kuin olemme. Kumppanieläin on arvokas ja rakas seuralainen.
Eläinsuojelutyötä tekeville kuoleman kohtaaminen on myös raskasta, vaikka se kuuluukin eläintyön arkeen. Tavoitteena on pelastaa eläin ja jokainen menetys on pettymys. Onneksi vertaistukea saa muilta, ja surun voi jakaa kollegan kanssa. Monista eläintalon asukeista tulee läheinen hoitajansa kanssa: luodaan keskinäinen luottamus ja sitä vahvistetaan päivittäin. Useat eläimistä viipyvät talossa pitkään ja niihin kiinnytään voimakkaasti, vaikka kaikki tietävät, että kumppanuus on aina väliaikaista. Eläimen saadessa uuden kodin on se aina ilon aihe, mutta kuolema lopullinen ero.
Ajatus tähän kirjoitukseen lähti SEYn järjestämästä webinaarista. Luennoitsija Pauli Jyrkinewsky käsitteli kuolemaa tieteellisesti ja johdonmukaisesti. Luennon aikana käytiin läpi kuolemaan valmistautuminen, eutanasia ja menetykseen liittyvät rituaalit. Kuunnellessani luentoa totesin toimivani samalla tavalla. Perinteet rituaaleissa ovat pitkät. Jokaisella kansakunnalla uskonnosta riippumatta on omat tapansa lieventää kuolemaa erilaisin tavoin.
En kirjoita luennosta referaattia. Voit lukea Pauli Jyrkinewskyn Pro gradun tiivistelmän kirjoituksen lopussa olevasta linkistä. Käsittelen aihetta omiin kokemuksiini perustuen, ja peilaan luennosta esiin nousseita kohtia, jotka puhuttelivat.
Kuolemaa on tutkittu paljon, mutta ensimmäistä kertaa se kohdistuu eläimen kuoleman eri vaiheisiin. Kuolemaan liittyvistä tunteista on vaikea puhua, sillä tunnetiloille ei usein löydy oikeita sanoja.
Miksi käyttäydyt oudosti
Jossain vaiheessa huomaat pieniä muutoksia kumppanisi toimissa. Hän ei ole enää yhtä iloinen – asiat, jotka aikaisemmin kiinnostivat, eivät enää kiinnosta. Muutokset tapahtuvat vaivihkaa ja et ehkä ole kiinnittänyt niihin huomiota, sillä eläin salaa sairauden. Se on osa eläimen perimää ja auttaa selviytymään. No, me ihmiset valitamme, syömme pillerimme tunnollisesti loppuun ja kääriydymme vuoteessa peittoomme ja odotamme paranemista. Kumppanisi toimii toisin. Hän haluaa näyttää silmissäsi terveeltä ja aktiiviselta niin pitkään, kunnes ulkoiset merkit ovat näkyvillä.
Jostain syystä eläinkumppanini ovat avoimempia. Eräs kissoistani tuli pyytämään apua, käpertyi kylkeeni, ihan lähelle ja katsoi silmiin. Huomasin, että hän oli kuumeinen. Aikaa ei ollut hukattavissa. Käärin pojan paksuun vilttiin ja annoin lusikalla vettä. En tiedä, mikä kuumeen oli aiheuttanut, koska oli sisäkissa. Ehkä oli maistellut jotain sopimatonta. Tapahtumasta on monta kymmentä vuotta, eikä tuohon aikaan paikkakunnalla ollut paikkaa, mihin eläimen kanssa keskellä yötä olisi voinut mennä. Hoidin häntä koko yön ja aamuyöllä huomasin kuumeen laskeneen. Punainen naama tuli esiin peiton alta ja silmät olivat kirkkaat. Hän ilmoitti kuuluvasti haluavansa ruokaa. Puolen päivän aikaan poika oli oma pirteä itsensä, mutta suhteemme syveni ihan uudelle tasolle.
Sateenkaarisillalle siirtynyt rakas Hugo Bossinen sairastui kilpirauhasen liikatoimintaan 2017 ja tuli ilmoittamaan pahasta olostaan. Hän oli ollut paksu poika ja ruoka maistui. Nyt ruokahalu oli massiivinen, mutta herra vain laihtui. Minusta se oli hyvä merkki. Dieettiruoka alkoi vihdoin tehota. Eräänä iltana Hugo tuli makaamaan päälleni vuoteessa ja taputteli käpälällään poskeani. Katse oli anova. Se ei ollut Hugolle normaalia, vaan ihan erityinen lähestyminen. Eläinlääkäriltä hän sai lääkkeet ja niillä saimme monta yhteistä vuotta.
Kun outo käytös on rekisteröity, mietit mitä pitää tehdä. Onko vaiva kenties ohimenevä, vai olisiko lääkärikäynti ajankohtainen. Muutokset ovat aina hälytys kumppanin tilasta ja lääkäriin on mentävä aina. Vaikka olet läheinen hänen kanssaan, et voi tietää kaikista kehollisista muutoksista, joita hänen sisällään tapahtuu. Lääkärikäynti voi olla positiivinen, vaiva selviää ja siihen saa hoitoa, mutta joissain tapauksissa tuomio on murskaava. Eutanasia on kivuton keino lopettaa rakkaasi kärsimykset, jotka johtavat lopulta kuolemaan. Teet rakkaudenteon päästämällä hänet pois.
Ole valmis päästämään irti
Kun viimeinen hetki koittaa ja olet siinä kumppanisi lähdön hetkellä vääjäämättömän äärellä, on aika päästää irti. Tilanne on tunteita pullollaan ja kaikki on suurta luopumisen tuskaa. Mieleesi ei ehkä silloin tule muistoja yhteisestä ajasta, vaan sydämen täyttää suunnaton suru. Jokainen kokee tuon hetken yksilöllisesti, mutta helppoa se ei ole. Kun kaikki on ohi ja olet menettänyt rakkaan läheisesi lopullisesti, jää jäljelle kaipaus.
Viimeinen matka voi alkaa kotoa. Pääkaupunkiseudulla toimii liikkuva eläinlääkäri, joka tulee kotiisi ja yhdessä autatte kumppanisi Sateenkaarisillalle. Mielestäni tämä on erinomainen palvelu, silloin kun se on saatavilla. Rakkaasi ei koe kuljetuksesta aiheutuvaa stressiä, vaan nukahtaa käsivarsillesi omassa turvallisessa ympäristössään. Usein se kuitenkin tapahtuu eläinlääkärissä. Kliininen ympäristö ja asiantunteva henkilökunta ottaa hyvin huomioon sisälläsi vellovan tuskan, ja he osaavat auttaa siinä hienotunteisesti. Kumppanisi on herkkä ja vaistoaa jo etukäteen, mitä on tulossa. Eläimet ovat laajalle taajuudelle viritettyjä vastaanottimia.
Hän on poissa
Ystäväni menetti kissansa auton yliajettua sen läheisellä maantiellä. Kissalla oli siru, vaikka omistajat eivät uskoneet kissan koskaan päätyvän maantielle. Eräs ohikulkija huomasi kissan tien laidassa ja soitti läheiselle eläinsuojeluyhdistykselle. Siellä selvisi omistajat, ja he toimittivat surullisen uutisen kotiin ja hoitivat kissan tuhkauksen. Sunny-kissa tuli perheensä luo pellavapussissa, jossa oli käpälän kuva ja pieni kukka sidottuna pussin kylkeen. Itku siinä pääsi pariskunnalta. He olivat kiitollisia eläinsuojeluyhdistykselle, joka huomioi raskaan menetyksen. Nyt hän on muiden kumppanien kanssa hyllyllä muistuttamassa yhteisestä ajasta.
Tuhkaus on yleinen hautausmenetelmä. Useat haluavat lemmikille yksittäistuhkauksen. Se koetaan kunnianosoituksena pitkästä yhteiselosta. Useimmiten omat kumppanini ovat olleet yhteistuhkauksessa, sillä koen ruumiin hävittämisen vain ulkoisen kuoren poistona. Uskon, että oma kumppanini on jättänyt maallisen kuorensa kuoleman hetkellä, ja energia siirtyi Sateenkaarisillalle. Pari kumppaniani on haudattu kesämökille, paikalle, jossa viihtyivät usein ja katselivat järvelle. Siellä ystävykset nyt nukkuvat vieretysten kivisen paaden alla.
Rituaalit ovat tärkeä osa muistamista. Useilla tutuillani on kauniit tuhkauurnat kaikista eläinkumppaneista. Monet pitävät hiljaisen hetken vainajan poismenon jälkeen. Kunnioittavat hänen muistoaan kynttilänvalossa ja kuvaa katsellen. Toiset hautaavat eläinkumppaninsa kotipihalle tai eläinten hautausmaalle. Siellä vainajalla on muistomerkki, johon on kiinnitetty rakas lelu tai panta. Pauli Jyrkinewskyn tutkimus osoitti, että rituaalit ovat varsin yleisiä ja ovat perua uskonnosta.
Kaikki rituaalit helpottavat tuskaa, joka vuosien myötä haalistuu. Pauli Jyrkinewskyn haastatellessa eläinten hoitajia tuli ilmi, että eläinsuojelutyössä on myös omia rituaaleja. Menehtyneitä eläimiä muistellaan ja joissain paikoissa on seinällä taulu, johon kiinnitetään vainajan nimi.
Muistot eivät kuole
Yhteiset hetket ovat vääjäämättömästi jääneet elämään. Hänen tapansa kommunikoida, leikkiä, tulla lähelle ja osoittaa hellyyttään, jäävät mieleesi ikuisesti. Sateenkaarisillalle ovat luotani menneet, Lady, Missi, Henry viides, Alex, Jose, Affelman ja Hugo Bossinen. Näiden uskomattomien persoonallisuuksien antama pyyteetön rakkaus on hieno kokemus, ja jokainen heistä on painanut tassunjälkensä sydämeeni. Kaikista on jäänyt monia hauskoja ja koskettavia tarinoita, jotka tulvahtavat aika ajoin mieleeni. On ollut arvokasta olla heidän palvelijanaan monia vuosia. Eläinkumppanit luovat ihmisen kanssa vahvan siteen ja luottamuksen. Kaikki, joilla on ollut rakas kumppani, ymmärtävät mitä yhteiselo on antanut. Eläin auttaa monia ymmärtämään rakkauden todellisen merkityksen. Se muovaa meistä ihmisistä parempia ja myötätuntoisempia olentoja tähän maailmaan.
Teksti ja kuva: Christina Turtiainen, hallituksen jäsen, Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry
Lue lisää aiheesta
- Pauli Jyrkinewsky – Nähdään sateenkaarisillalla, Tutkielma eläinsuojelijoiden harjoittamista kuolemanrituaaleista: https://www.utupub.fi/handle/10024/143703/browse?type=author
- Lämmin suositus myös tästä: https://mielenihmeet.fi/kertomus-sateenkaarisillasta-kuolleiden-lemmikkien-taivas