Filosofi Eva Meijerin Mistä valaat laulavat on matka eläinten kiehtovaan kieleen. Kirja sisältää uusia tutkimustuloksia filosofisella näkökulmalla höystettynä.
Olen aina ajatellut, että eläinten viestintä on paljon monimutkaisempaa kuin me ihmiset ajattelemmekaan. Meillä on tapana tulkita eläimiä ihmisten näkökulmasta, joten meiltä jää usein siksi joko huomaamatta tai ymmärtämättä, mitä eläimet yrittävät kertoa.
Eläinten kieli ja kommunikaatio ovat olleet kiinnostuksen kohteena jo antiikin Kreikassa, mutta eläinten kommunikaatiota tutkiva tieteenala, etologia, alkoi kehittyä varsinaisesti vasta 1950-luvulla. Kiinnostus on herännyt kunnolla vasta viime vuosina, ja uusimpien tutkimusten myötä eläinten kielestä tiedetään tänä päivänä yhä enemmän. Filosofi Eva Meijer on koonnut eläinten kielen tutkimukseen liittyviä tuloksia ja havaintoja teokseensa Mistä valaat laulavat (Art House 2018). Teos ei tyydy vain toteamaan tutkimusten tuloksia, vaan tarkastelee aihetta myös laajemmasta filosofisesta näkökulmasta – miten me näemme eläimet ja kielen.
Eläinten kieli ja ajattelu yllättävän monimutkaista
Valaiden laulusta ja mehiläisten tanssista on moni meistä kuullut aiemmin, mutta Meijerin kirja onnistuu yllättämään avatessaan pienempien ja isompien lajien kieltä, ajattelua ja tunteita. Kirja esittelee eläimiä ihmiskielen puhujina ja tulkitsijoina mutta ennen kaikkea eläinten omaa lajityypillistä tapaa kommunikoida. Vaikka tieto aiheesta on vielä vajavaista, osoittavat tutkimukset, että eläinten kieli ja ajattelu voi olla hyvinkin monimutkaista ja abstraktia – toisin kuin ehkä aiemmin on ajateltu.
Esimerkiksi papukaijoista ajateltiin aiemmin, että ne oppivat lähinnä toistamaan mekaanisesti ihmiseltä oppimiaan sanoja. Meijer kertoo kirjassaan, miten vuonna 1978 psykologi Irene Pepperberg käynnisti kokeen yhteistyössä harmaapapukaija Alexin kanssa. Alex kartutti 150 sanan sanavaraston ja kykeni tunnistamaan 50 eri esinettä. Se tunnisti värejä, materiaaleja ja funktioita – esimerkiksi, miksi avain on olemassa. Pepperbergin mukaan Alex hahmotti esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin ”sama”, ”erilainen”, ”isompi”, ”pienempi”, ”kyllä” ja ”ei”. Se hahmotti, miten lauserakenteet toimivat ja muodosti itse sanoja yhdistelemällä.
Jollain tavalla yllättävää Meijerin kirjassa on myös ajatus eläinten kielten kieliopista. Meijer kirjoittaa, että kielioppi on tunnistettu mm. lintujen, ryhävalaiden ja hiirten ääntelystä. Kaikkien eläinten kielestä ei kielioppia ole kuitenkaan vielä tunnistettu. Meijerin mukaan se johtuu siitä, että ihminen ei vielä tiedä näistä lajeista riittävästi. Eläinten kielten tutkimista hankaloittaa mm. se, että osa niiden kommunikoinnista menee ihmisen aistien ohi. Esimerkiksi delfiinien kieli on monimutkaisesti rakentuva, mutta monimutkaisuuden astetta on vaikea tietää, sillä osa niiden äänistä on meidän kuuloalueemme ulkopuolella, eikä ihmisellä ole vielä riittävää laitteistoa delfiinien kaikkien äänien tallentamiseen.
Kieli kertoo sosiaalisuudesta ja älykkyydestä
Useimmat tietävät, että eläinyksilöt tunnistavat toisensa esimerkiksi hajusta. Yllätyksellistä tietoa kirjassa oli mm. se, että moni eläin saa lajitovereiltaan oman nimen. Esimerkiksi delfiinit, papukaijat ja lepakot saavat kukin yksilölliset nimensä, joilla lajitoveri voi kutsua kaveria tai ilmaista muille, että täältä tulen nyt minä.
Meijer tuo esille, että tehotuotannossa käytettävät lajit ovat usein hyvin sosiaalisia ja niillä on rikas kieli. Esimerkiksi kanaemot kommunikoivat poikastensa kanssa jo silloin, kun nämä ovat vielä munassa. Siat ovat älykkäitä ja leikkisiä, ja ne kommunikoivat toistensa kanssa monimutkaisilla ääntelyillä, joiden merkityksiä ihmiset eivät ole vielä hahmottaneet. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta voi vain pohtia, miten hyvin tehotuotannossa elävät eläimet voivat lajityypillistä käytöstään ja kommunikaatiotaan toteuttaa.
Mistä valaat laulavat -kirjaa lukiessa tulee myös mieleen, miten tärkeää esimerkiksi lemmikkiperheissä olisi opetella lemmikin lajityypillistä tapaa kommunikoida ja viestiä. Miten kissa, koira tai vaikkapa hamsteri viestii kivusta tai tyytymättömyydestä? Näihin asioihin perehtymällä ihminen ei sivuuttaisi lemmikkinsä tarpeita tietämättömyyttään. Ehkä myös ihminen osaisi kertoa omista toiveistaan paremmin eläimelle, jolloin yhteiselo voisi sujua vielä onnellisemmin. Meijerin kirjasta saakin hyviä ajatuksia ja vinkkejä eläinten kanssa kommunikoimiseen.
Myra Magnusson
tiedottaja
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry
Tietoa eläimistä saat myös Kummien esitteistä >