Tässä taannoin olin viranomaisten mukana eläinsuojelukäynnillä, joka päättyi hyvin huonokuntoisen eläimen lopettamiseen. Tällaiset tapaukset ovat aina äärimmäisen valitettavia ja surullisia kaikille osapuolille. Tavoitteena on ehdottomasti näiden ääritapausten välttäminen ja asioihin puuttuminen ennen kuin ne ovat päässeet näin pitkälle. Siihen tarvitaan valistuksen lisäksi kuitenkin myös valveutuneita kansalaisia, jotka pitävät silmänsä auki ja ilmoittavat eläinsuojeluviranomaisille tai vapaaehtoiselle eläinsuojeluvalvojalle mikäli havaitsevat epäkohtia eläinten pidossa.
Ilmoituksen voi halutessaan tehdä myös nimettömänä, joten naapurisovun menetystä ei tarvitse pelätä. Jos on epävarma siitä, rikotaanko eläimen pidossa lakia vai ei, niin aina kannattaa varmistaa asia kysymällä. Eläinsuojeluviranomainen tai -valvoja osaa usein jo tilannekuvauksen perusteella päätellä, tarvitseeko paikkaan mennä tarkastukselle vai ei. Esimerkiksi yksin ollessaan haukkuvista koirista tulee joskus ilmoituksia, mutta jos koiran hoito muuten on kohdallaan, kyseessä ei ole eläinsuojeluasia vaan ennemminkin naapurisopuasia. Tällöin käyntiä ei tarvita.
Joskus liikkuu epäilyjä turhista kiusallaan tehdyistä ilmoituksista. On totta, että ilmoitusta vastaanottaessa ei voi tietää, puhuuko ilmoittaja totta vai ei. Tällöin ainoa mahdollisuus on käydä tarkastamassa tilanne. Eläinsuojeluvalvojalle paras käynti on kuitenkin sellainen, jossa ei ole mitään huomautettavaa, vaan eläimet ovat hyvinhoidettuja ja hyvinvoivia. Valvojana teen mieluummin vaikka 10 ns. turhaa käyntiä, kuin yhdenkin sellaisen käynnin, joka tulee eläimen kannalta liian myöhään. Ja tosiasiassa käynneistä vain alle 10 % on aiheettomia.
Eläimen omistajan vastuu on lakiin kirjattu
Oman kokemukseni mukaan yksi suurimmista ongelmista eläintenpidossa on hoitamatta jätetyt sairaat eläimet. Ei ole kenenkään yksityisasia viekö eläimen sen sairastuessa hoitoon vai ei. Sairaan eläimen hoitovelvoite on erittäin yksiselitteisesti kirjattu eläinsuojelulain viidenteen pykälään: ”Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.”. Eläimen hoitamatta jättäminen on rikos, josta voidaan määrätä rangaistus. Pahimmat tapaukset, jotka olen itse vuosien varrella nähnyt, ovat olleet juuri näitä sairaita hoidotta jätettyjä eläimiä.
Eläimen omistajan on tiedettävä sen verran omistamansa lajin hoidosta, että ymmärtää milloin eläin on sairas. Myöskään taloudellinen tilanne, kyydin puute tai vastaava ei ole hyväksyttävä syy jättää viemättä eläintä lääkäriin. Valitettavasti taantuma näkyy tässäkin asiassa. Eläimen omistaja on kuitenkin aina vastuussa lemmikistään, elämäntilanteesta riippumatta. Vanhat eläimet tarvitsevat erityistä huolenpitoa, eläimen korkea ikä ei ole syy jättää sairautta hoitamatta. Vanhoilla eläimillä perushoito (turkki, hampaat ym.) korostuu ja lisäksi niillä ilmenee usein ikään liittyviä sairauksia, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa ja/tai lääkityksiä.
Paras eläinsuojeluteko, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä, on pitää mahdollisimman hyvää huolta omista lemmikeistään (mikäli sellaisia on). Tämän lisäksi tulee kuitenkin järjestää apua myös muiden sitä mahdollisesti tarvitseville eläimille. Hyvä elämä on jokaisen eläimen perusoikeus.
Satu Orajärvi, eläinsuojeluvalvoja