Koiranpentua hankkiessa on tärkeää saada tutustua myös koiranpennun emoon, sillä silloin paitsi näkee pentueen elinolosuhteet myös emon luonteen. FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira kertoo, että koirilla pelokkuus on vahvasti perinnöllistä.
Pentutehtailussa se tavallinen tarina on, että koiranpentu ostetaan näkemättä koiran oikeita elinolosuhteita ja emoa. Vasta jälkeenpäin saattaa selvitä, ettei myyjällä ole puhtaat jauhot pussissa, ja että sille oli syynsä, miksei emoa päässyt tapaamaan myyjän kotiin.
Oma lukunsa ovat tuontikoirat. Viron kautta Suomeen tuodaan jatkuvasti pieniä koiranpentuja. Vastikään nainen, joka oli tuonut laittomasti Suomeen 490 koiranpentua, sai järjestelmällisestä, vuosia jatkuneesta toiminnastaan vankeustuomion sekä eläintenpitokieltoa. Tapaus on kenties laajin tähän mennessä, mutta ei suinkaan ainoa. On myös myyjiä, jotka juuri ja juuri noudattavat tuontiehtoja, mutta tuomiensa pentujen emoja ja pentuajan elinolosuhteita heillä ei ole esitellä.
Miksi emon näkeminen sitten on niin tärkeää? Elinolojen arvioimisen lisäksi siksi, että emon luonne ja pentuajan kokemukset vaikuttavat koiranpentuun, sen mahdolliseen arkuuteen, pelokkuuteen ja jopa aggressiivisuuteen. Eli siihen, kuinka sujuvaksi arki koiran kanssa myöhemmin muodostuu.
Pelokkuus periytyy
FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiiran mukaan monen käyttäytymisongelman taustalta löytyy koiran pelokkuus. Pelokkuus on vahvasti perinnöllistä, mikä on yksi syy, miksi koiranpennun emo olisi niin tärkeä nähdä ennen koiranpennun hankkimista.
“Älä osta aran emän pentua!” hän kehottaa.
Pelokkuus voi perimän lisäksi johtua puutteellisesta pentuajan sosiaalistamisesta, huonosta emonhoidosta sekä huonoista kokemuksista.
Pelokkuus on yleinen syy myös aggressiivisen käytöksen taustalla. Kun koira rähisee toiselle koiralle, se johtuu yleensä pelosta.
Tiira neuvoo välttämään aran koiran ottamista, sillä se jos mikä hankaloittaa arkielämää. Lisäksi koiran pitkittynyt ahdistus ja pelokkuus johtavat krooniseen stressiin, mikä vuorostaan altistaa erilaisille sairauksille. Koirilla, joilla on ääniarkuutta ja ympäristöön liittyviä pelkoja, on todettu enemmän ihosairauksia. Koirilla, jotka ovat arkoja ihmisiä kohtaan, taas on tavanomaista lyhyempi elinikä.
Ääniarkuus on sikäli hankala pelon muoto, että se näkyy keskimäärin vasta kahden vuoden iässä. Ääniarkuudella on myös taipumus pahentua ikää myöten.
Koiran persoonallisuuden arvioimiseksi on tarjolla erilaisia pentutestejä. Alle luovutusikäisenä tehdyt testit eivät Tiiran mukaan kuitenkaan ennusta hyvin koiran käyttäytymistä aikuisena, sillä pentuna koiran kehitys on vielä kesken. Esimerkiksi ääniarkuutta ei luovutusikäisestä pennusta voida testata.
Lähteenä FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiiran luento Rotukoira, sekarotuinen vai löytökoira – mitä pitää tietää, kun hankin koiran?, jonka Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry järjesti Helsingissä 27. lokakuuta 2018.
Teksti: Pipsa Parkkinen
Kuva: Winsker, Pixabay