Kummien aktiivijäsenet vierailivat Hutkon laamatilalla
Eläinsuojeluyhdistysten Kummien aktiivijäsenet vierailivat Hutkon laama- ja eläintilalla Pukkilassa 20.5. Päivä oli sään puolesta mahtava. Aurinko paistoi ja lämpöa riitti. Meitä oli paikalla 18 henkilöä, joista kaksi oli lapsia.
Itse en tiennyt mitä odottaa. No, ainakin laamat kiinnostivat etukäteen. Tila on avaralla paikalla peltojen keskellä, mutta lähellä on myös metsää. Oppaamme olivat hyvin asiantuntevia, ja tutustumiskierros oli järjestetty kokemuksella. Olin yllättynyt tilan siisteydestä ja eläinten hyvästä kohtelusta. Kaikki eläimet olivat lempeitä ja luottavaisia. Ne opetetaan asiakastyöhön yksilöllisesti ja niiden luonnetta kunnioittaen. Työn tauotus on myös eläimille tärkeää ja vierailijaryhmät tapaavatkin päivän aikana eri eläimiä. Eläimet saavat elää tilalla elämänsä loppuun asti.
Karvaiset ja pehmeät
Voi miten veikeitä olivat villasiat. Ne tulivat heti tervehtimään, ja päästivät rapsuttamaan karheaa turkkiaan. Villasika on kesysikaa pienempi ja sirompi. Koko vartalo on kiharan vaalean karvan peitossa. Vierailija ei niiden päivärutiinia päässyt häiritsemään. Kärsät olivat kaivuupuuhissa.
Joukko erirotuisia kaneja nautti auringosta ulkotarhassaan. Ne ottivat joukkomme vastaan rauhallisesti. Porkkanat eivät heti jaksaneet kiinnostaa, kun paikalla oli niin paljon rapsuttavia käsiä.
Navetassa
Ensin meitä tervehti talon tiine kissa Elli, joka loikoili rauhassa oven edessä. Elli on suunnitellusti tiineenä. Tilan vanhemmat kissat viettävät enenevässä määrin aikaa sisätiloissa ja uusia työkissoja jyrsijäpyyntiin tarvitaan tilalla. Muut tilan kissat ovat leikattuja. Pian Ellille on odotettavissa perheenlisäys, joten lepo on nyt tarpeen.
Eteishuoneessa kuului iloinen piipitys. Kellanpörröiset kananpojat olivat juuri kuoriutuneet. Hautomakoneessa oli vielä muutama odottamassa syntymää. Oppaamme otti piipertäjän käteensä, niin saimme nähdä pikkuisen ihan läheltä.
Karsinassa vierailijoita odotti tukeva joukko lampaita. Pääsimme sisään karsinaan lampaiden keskelle. Lampaat tutkivat meitä ja me niitä. Lapset olivat innoissaan, kun pääsivät koskemaan lammasta niin läheltä.
Tehtäviimme kuului katraan ruokinta. Lampaat aavistivat, mitä oli tulossa, ja aloittivat kovaäänisen määinnän. Heittelimme ruokaseosta karsinan ulkopuolelle. Kun ruokabaari avautui, alkoi rynniminen herkkujen äärelle. Lopuksi pudotimme niille ylisiltä heinät.
Navetassa asusti myös erirotuisia kanoja ja vuohia. Halukkaat saivat pitää kanarouvaa sylissä. Tuntui hienolta pitää pöyheää kanaa lähellä, ja huomata että höyhenten sisällä oli hento olento. Rakkaus eläimiin alkaa jo lapsena. Huomasin, miten varovasti pieni tyttö silitti kanaa saatuaan tarkat ohjeet eläimen lähestymiseen.
Valkoinen lehmä
Auringonvalossa kylpevässä aitauksessa kolme lapinlehmää nosti päätään. Ohitimme turvallisesti sähköpaimenen ja siirryimme sisälle. Lapinlehmä on uhanalainen nautarotu. Se on pieni ja vaalea. Vihdoin makuulla ollut lehmäkin nousi ylös päivälevoltaan. Lehmät nauttivat saamastaan huomiosta ja erityisesti rapsutuksista leuan alla. Kuinka voikin nauta olla noin lempeä. Jätimme rouvat nauttimaan lämmöstä ja siirryimme kohti vierailun kohokohtaa.
Pörröiset villahousut ja pitkät korvat
Minkä eläimen valitset ulkoilukaveriksi? Lammas, aasi vai laama? Hetken mietinnän jälkeen oikeat kaverit löysivät toisensa. Laamoilla on hassut korvat. Oppaamme kertoi, että niitä kutsutaan leikkisästi banaanikorviksi.
Eläimiä oli aluksi vaikea saada liikkeelle. Voikukat olivat suurta herkkua. Harvinaisesta kevätherkusta ei haluttu luopua millään. Lammas kulki rauhallisesti taluttajansa vierellä, kun taas laamat ja aasit halusivat hamuta keltaisia kukkia suun täydeltä. Turpa siitä tuli useammalla keltaiseksi.
Laama on mielenkiintoinen eläin. Sen perimässä on vankka halu tarkkailla ympäristöä vihollisten varalta eikä se pidä kaulan ja pään koskettelusta. Laaman kantoaika vaihtelee. Sikiö on niin syvällä vatsanpeitteiden alla, ettei sitä pääse ultraamaan. Laama ei nuole vasaansa, minkä takia luonto on järjestänyt asian niin, että vasa syntyy päivän lämpimimpään aikaan, jolloin se kuivuu auringossa.
Laamat keritään kerran vuodessa. Siinä hoitajat saavat tehdä kunnolla töitä. Laamat eivät pidä keritsemisestä. Niiden kaksi kynttä joudutaan aika ajoin lyhentämään. Muuten ylläpito on helppoa. Eläimet ovat yleensä terveitä, ja ruuaksi riittää enimmäkseen heinä.
Ohitimme muulien aitauksen, jossa oli työmuuli ja pari pienen ponin kokoista muulia. Muuli on aasin ja hevosen risteytys. Pienin muuli on lämminverisen ja aasin risteytys. Muilla toinen vanhempi on joku kylmäverinen hevonen tai poni, ja ne ovat ruumiinrakenteeltaan raskasrakenteisempia. Tilalla muuleja käytetään ratsastuksessa, rattaita vetämässä, ja talvella käytössä on myös reki. Oppaamme kertoi, että muulit ovat säyseitä ja terveempiä hevoset. Tuntui kuin muulit olisivat halunneet liittyä joukkoomme. Ne kurottelivat suuntaamme uteliaana.
Mieleenjäävä vierailu
Meille kaikille tämä vierailu oli elämys. Positiivista kommentointia kuului joka puolelta. Lapsille tämä oli varmaan unohtumaton päivä. Reippaasti he jaksoivat olla mukana koko ajan.
Kiitos oppaillemme Anulle ja Jenskille. Olitte tosi ammattitaitoisia. Moni meistä tulee varmaan uudelleen.
Hutkon laama- ja eläintilaan voi tutustua osoitteessa: hutko.fi
Tilalla voi vierailla vain etukäteen varatuilla elämyspaketeilla.
Christina Turtiainen
aktiivijäsen, hallituksen varajäsen
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry
