Omistajat hylkäävät lemmikkinsä monesta syystä Syynä voivat olla hoitokustannukset, elinolosuhteet, tai vaan kyllästyminen. Eläintaloista ja vastaanottopaikoista on aika vähän tietoa. Tiesin myös itse varsin vähän eläintaloista, kunnes kohdalle tuli kissan hankinta.
25-vuotias rakas Affu-kolli siirtyi eläinten taivaaseen 2007, ja halusin Jose´ kissalle kaverin. Ryhdyin etsimään netistä, mutta juuri tuohon aikaan (myöhäinen syksy) ei ollut paljon kissanpentuja saatavilla. Ne pennut joita sieltä löysin olivat jo varattuja. Jatkoin etsintää, ja lopulta silmiini osui Kouvolan eläinsuojeluyhdistyksen sivut. Siellä oli kuva valppaan näköisestä Vili-pojasta. Soitin yhteystiedoissa ilmoitettuun numeroon. Erittäin ystävällinen toiminnanjohtaja kuunteli tilanteeni, ja kertoi sijaiskodin puhelinnumeron. Voisin käydä siellä tutustumassa pentuun.
Sijaiskodissa oli 6 eri-ikäistä pentua. Vili oli arka ja pinkoi pakoon, mutta velipoika Hugo istui kiipeilypuun nokassa ja tuijotti minua uteliaan varovaisesti. Hugo antoi ottaa syliin, ja hän tuntui heti oikealta valinnalta.
Aluksi poika oli erittäin arka. Vietti kolme ensimmäistä vuorokauttaan vessan kaapin alla. Neljäntenä päivänä otin pojan syliini ja pidin siinä jonkin aikaa. Siinä me tutustuttiin, ja Hugo rohkeni sen jälkeen liikuskella hiukan muuallakin.
Hugo tuli sijaiskotiin Elimäeltä. Eräässä omakotitalossa kissat olivat pesiytyneet talon avoimelle vintille. Siellä oli lukuisia pesueita, ja kollikissat kiertelivät taloa mouruten ja merkkaillen. Kouvolan eläinsuojeluyhdistys haki kissat pois ja leikkautti kollit.
Liityttyäni Eläinsuojeluyhdistysten Kummeihin pari vuotta Hugon tulon jälkeen, sain enemmän tietoa eläintaloista ja vastaanottopaikoista. Usein taloa pitävät vapaaehtoiset eläinrakkaat ihmiset, jotka pyyteettömästi auttavat löytöeläimiä. Työstä vastaa usein vain muutaman henkilö. Eläinten ruokinta, huolto ja saniteettilaatikoiden puhdistus vie aikaa. Sairaat eläimet vaativat toisenlaisia hoitotoimia. Löytökoirat pitää ulkoiluttaa joka päivä, vaikka talolla olisi myös oma tarha. Siis kokopäivätyö – ei harrastus.
Sijaiskodeista on pulaa ja niitä tarvitaan lisää. Kodit toimivat yhteistyössä eläintalojen kanssa, sillä varsinkin pennut tarvitsevat elämänsä alkuvaiheessa ihmiskontaktia. Löytöeläintaloissa tähän ei ole aikaa. Kodinomaiset olosuhteet ja ihmisen läsnäolo vähentävät eläimen stressiä, sekä auttavat luomaan luottamusta ihmisen ja eläimen välille. Sijaiskodit tekevät arvokkaan perustyön, jotta luovuttaminen uuteen kotiin onnistuisi.
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit auttavat eläintaloja. Myymme ideoimiamme tuotteita, järjestämme tapahtumia, luentotilaisuuksia, ruokakeräyksiä, sekä osallistumme erilaisiin julkisiin tapahtumiin. Vuosittain pyrimme tekemään eläintenhoitoon liittyvän ilmaisen oppaan. Tukitapahtumista saamamme tuotto menee vähentämättömänä suoraan eläintaloille. Työmme on huomattu, ja olemme viime vuonna saaneet runsaasti uusia jäseniä.
Eläintalot elävät pääosin lahjoitusten varassa. Ruoka, hoito, lääkkeet ja tarvikkeet ovat varsin kalliita. Ilman lahjoituksia ja tukea eläintalot eivät toimisi. Ne tekevät pyyteetöntä työtä eläinten puolesta. Jos Hugo puhuisi, hän toivoisi että moni ottaisi lemmikin eläintalosta. Monet kodittomat odottavat omistajaa jota voisivat pyyteettömästi rakastaa.
Christina Turtiainen
aktiivijäsen
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry