Joulu on täynnä aisteja kutkuttavia yllätyksiä, uusia tuoksuja ja esineitä – niin paljon katseltavaa ja nuuskittavaa! Emäntä ja isäntä kantavat ulkoa eteiseen lumiharson peittämiä kasseja, joiden sisällä tuoksuvat monet mausteet ja muut herkut. Pöytäkynttilät tanssahtelevat houkuttelevasti, ja juuri uunista tulleet joulutortut tuoksuvat luumulta ja voilta. Onneksi olen jo iso poika ja tiedän, että kuumiin asioihin ei saa koskea.
Vaan mikä se tuolla toisessa huoneessa kahisee? Hiivin katsomaan. Emäntä istuu lattialla ja käärii lahjoja pakettiin. Emäntä naurahtaa huomatessaan, miten pääni kiikkuu heiluvien narujen ja kahisevien paperien tahdissa. Lopulta en voi enää vastustaa kiusausta ja hyppään kynnet ojossa kohti pakettia. Emäntäni kuitenkin arvaa, että haluan syödä pakettinarut. Hän on nopea, sieppaa paketit edestäni ja piilottaa ne kaappiin. Jään oven taakse istumaan ja odottamaan, että pääsisin livahtamaan kaapin sisään tutkimaan lahjoja tarkemmin, mutta kaapin ovi pysyy kiinni.
Oi, viimein ilmassa leijuu aivan ihana tuoksu. Seuraan sitä keittiöön ja naukaisen innostuneesti, kun huomaan emännän keittävän kalaa. Pyörimme kaikki kolme piirissä ja nau’umme kärsimättöminä. Viimein saamme eteemme kukkuraiset lautaset keitettyä seitiä. Että osaakin olla hyvää! Kaappiin piilotetut houkutuksetkin unohtuvat tällaisen nautinnon edessä.
Aterian jälkeen ihmiset käyvät levolle, ja me kissat käperrymme heidän syliinsä nauttimaan lämmöstä ja rauhasta. Yhtenä hyrränä me hurisemme ihmisemme levolliseen uneen.
Viki Viikari on kotikissa Helsingistä, jonka lempiharrastuksena
on leluhiirien metsästys. Vikin haamukirjoittajana toimii
Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry:n tiedottaja Myra Magnusson.