Valikko Sulje

Viki Viikari: Milloin teillä käytiin viimeksi lääkärissä?

Meidän perheessä eläinlääkärissä käydään vähintään kerran vuodessa ottamassa flunssa- ja kissaruttorokotukset. Samalla meille tehdään myös perusteellinen terveystutkimus. Käyntiin valmistautuminen alkaa madotuksista: matokuurien tulee olla ajan tasalla, jotta rokotukset tepsivät. Minä en pidä matokuuria juuri minään – olenhan tosi tottunut lääkitsemiseen päivittäisen peruslääkitykseni vuoksi.

Eläinlääkärillä olikin sitten jo paljon pelottavampaa. Tälläkin kertaa yritin kovasti tekeytyä pienen pieneksi ja painautua mammaa vasten, jotta eläinlääkäri ei minua löytäisi. No, löysihän se minut kuitenkin. Sain rokotuksen, eikä se oikeastaan niin kamalaa ollutkaan. Lääkäri kehui, että hampaani olivat esimerkillisessä kunnossa.

Sitten minulta otettiin verikoe. Edellisessä tutkimuksessa oli todettu, että munuaisarvoni olivat hieman koholla, ja nyt ne piti kontrolloida. Emäntäni hieman pohti, mahdanko antaa ottaa verikoetta ilman rauhoitusta – minä saatan nimittäin joskus hieman näykkäistäkin, jos en jostakin asiasta tykkää. Päätin kuitenkin näyttää, miten hienosti osaan toimia. Katselin vain rauhallisesti poispäin, kun lääkäri otti verta tassustani. Kokeen tulos oli kaikille iloinen yllätys. Munuaisarvoni olivat aiempaa paremmat.

Nyt joku varmaan miettii, mikä perussairaus minulla on. Minulla on diabetes inspidus, niin sanottu vesitystauti. Minun täytyy syödä päivittäin Minirin-nimistä lääkettä – muuten virtsani ei väkevöidy. Minulla on ollut tämä sairaus pienestä pitäen, mutta pärjään hyvin lääkitykseni ansiosta. Sairaus on kissoilla harvinainen, ja se ilmenee runsaana juomisena ja virtsaamisena. Muistattehan tekin käydä lääkärissä, jos teillä ilmenee noita oireita! Syynä voi olla jokin muukin ikävä sairaus, joka vaatii hoitoa.

Viki Viikari on kotikissa Helsingistä, jonka lempiharrastuksena on leluhiirien metsästys. Vikin haamukirjoittajana toimii Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry:n tiedottaja Myra Magnusson.

9 Comments

  1. Pia

    Hei,

    Törmäsin tähän artikkeliin etsiessäni tietoa Minttu-kissani sairastamasta vesitystaudista. Mintulla on myös munuaisarvot koholla, ja sillä onkin vesitystaudin lisäksi diagnosoitu munuaisten vajaatoiminta. Ikää on vasta vähän reilu vuoden verran. Vesitystauti harvinaisuuden vuoksi tietoa ja erityisesti kokemuksia on vaikea löytää. Tauti on eläinlääkäreillekin varsin tuntematon. Kuulisinkin mielelläni, miten Vikillä on mennyt taudin kanssa. Aikaa tämän artikkelin kirjoittamisesta on kulunut paljon, mutta toivottavasti tämä viesti kuitenkin tavoittaa sinut. 🙂

    • Myra Magnusson, tiedottaja, Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry

      Hei Pia,

      tauti on tosiaan harvinainen, ja taidatkin olla ensimmäinen kohtalotoveri, johon olen törmännyt. Viki-kissa on nykyään noin 12-vuotias ja elelee hyvää elämää. Minirin-lääke on sopinut sille hyvin ja tauti on pysynyt aisoissa ja annostuskin on ollut vuosia sama. Vikillä tosiaan on ollut myös nuoresta asti krea-arvot kohollaan, mutta munuaisten vajaatoiminta on edennyt hyvin hitaasti. Muissa munuaisarvoissa ei ole ollut nousua vieläkään, vain tuo krea edelleen hieman kohonnut vuosien saatossa. Toivottavasti teillä voidaan edelleen hyvin. Neuvon ja jaan mielelläni kokemuksia kanssasi, koska tiedän, miten vaikea tästä taudista on löytää tietoa.

      T: Myra, Viki-kissan omistaja

  2. Pia

    Hei taas ja kiva kun vastasit,

    Onpa ihana kuulla, että Vikillä on mennyt noin pitkään hyvin. Mintulla on sekä Crea että SDMA koholla, ja viimeisimmässä kontrollissa oli taas tullut vähän nousua. Vajaatoiminnan aste on 2/4. Kovasti pelottaa, että elon tie jää Mintulla lyhyeksi. Mintulla on kuitenkin ollut matkalla paljon muitakin terveysongelmia, joten on vaikea tietää, mikä johtuu mistäkin. Nyt on kuitenkin vointi hyvä, joten iloitaan siitä ja eletään päivä kerrallaan. Olen miettinyt paljon munuaisvian ja vesitystaudin hoidon tasapainoa, kun munuaisvikaisen pitäisi juoda paljon, mutta Minirin -lääke sitä juomista hillitsee. Eli pitäisikö vähentää Minirin-määrää, jotta joisi enemmän, jotta munuaiset huuhtoutuisivat, vai onko liika juominenkin haitallista. Tähän en oikein ole saanut eläinlääkäreiltä kantaa. Onko teillä asiasta puhuttu? Tosin jos Vikillä on pysynyt munuaisarvojen nousu hyvin hallinnassa, ei ehkä ole ollut tarvetta muuttaa mitään. Asumme Tampereella, ja olen myös miettinyt, olisiko hyötyä viedä Minttu kissaklinikalle Helsinkiin? Onko sinulla tiedossa eläinlääkäriä, joka tästä vesitystaudista kissoilla oikeasti tietäisi? Mintun oma eläinlääkäri löysi diagnoosin ja on hyvin Minttua hoitanut, mutta nyt tuntuu, että haluaisin kääntää sen viimeisenkin kiven rakkaan nuoren kissan hyväksi.

    Oikein hyvää vointia Vikille jatkossakin ja mukavaa talvenodotusta teille molemmille!

    T. Pia

    • Myra Magnusson, tiedottaja, Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry

      Hei Pia,

      kuulostaa kyllä hyvin tutulta tuo teidän tilanne, kun mietin alkuaikojamme Vikin kanssa. Vikillä on ollut vesitystaudin ja munuaisvian lisäksi muitakin terveyshuolia. Sillä on mm. toksoplasmoosi, joka on aktivoitunut kahdesti niin, että se on tullut todella sairaaksi. Clindabuc-antibioottikuurilla se on onneksi tervehtynyt. Eläinlääkärimme oli sitä mieltä, että toksoplasmoosi on ollut sillä mahdollisesti jo pienestä asti ja ehkä voinut jopa aiheuttaa tuon vesitystaudin. Vaikea tietää, onko näin, mutta se on mahdollista. Lisäksi Vikillä on IBD ja siihen sopiva ruokavalio ja lääkitys – varsinaista munuaisruokavaliota sillä ei siis ole. Minirin on Vikille säädetty niin, että virtsan ominaispaino/väkevyys pysyvät ihanteellisina. Olen ymmärtänyt, että liika juominenkin voi olla haitaksi, koska liian virtsanerityksen myötä elimistöstä liukenee suoloja ja kivennäisaineita, mutta tähän osaa varsinainen asiantuntija ottaa paremmin kantaa. Me olemme löytäneet aivan ihanan ja taitavan eläinlääkärin, ja hänelle suuri kiitos, että Viki voi niin hyvin tänään kuin voi. Voin lämpimästi suositella Evidensia Hau Maun Anna-Clara Blomqvistia. Hän on todella tarkasti paneutunut Vikin asioihin ja ollut varsinainen salapoliisi etsiessään syitä ja ratkaisuja Vikin terveyshaasteisiin.

      Oikein ihanaa talvea teille ja hyviä vointeja Mintulle!

  3. Pia Laukka

    Hei taas,

    Vielä kysyisin semmoista, että miten tuo Minirin lääke Vikille annostellaan? Ainakin meillä käytössä oleva on ihmisille tarkoitettu nenäsuihke, joka Mintulle suihkutetaan suun limakalvoille. Usein tuntuu, että enemmän menee kurkusta alas kuin jää oikeasti vaikuttamaan limakalvolle. Mintulta ei myöskään saa pissanäytettä ilman rauhoitusta, joten tuota ominaispainoa ei pystytä juurikaan kontrolloimaan, kun rauhoitukset munuaissairauden kanssa pitää minimoida. Jos sinulla olisi jotain vinkkejä, miten olette saaneet lääkkeen annosteltua, kuulisin niistä mielelläni.

    Mintun vointi on pysynyt tasaisena ja hyvänä, mutta tulevan kontrollin kuulumiset vähän jännittävät. Onko munuaisarvot nousseet vai pysyneet samana, ja tietysti pieni toivo, että olisivat jopa laskeneet…

    Mukavaa ja aurinkoista kevättä teille ja rapsutus Vikille!

    • Myra Magnusson, tiedottaja, Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry

      Heippa,

      meillä on käytössä kylmäkuivattu Minirin-tabletti. Sen annostelu on ollut varsin helppoa, kunhan oikea määrä on selvillä, ja tabletin saa pilkottua sopiviin paloihin tablettileikkurilla. Tabletin kun saa kielelle / kielen alle, se sulaa siitä nätisti, ja ainakin Viki ottaa tabletin oikein mielellään. Voisin kuvitella, että tuon nenäsuihkeen annostelu voisi olla kissalle aika hankalaa. Kannattaa siis kysellä sitä tablettiversiota.

      Kiva kuulla, että Minttu on voinut hyvin. Pidän peukkuja, että saatte kontrollissa hyviä uutisia. Meilläkin on se kontrolli kohta edessä ja toivotaan parasta.

      Ihanaa kevättä teille ja silityksiä Mintulle!

      • Katri

        Minkä kokoinen minirin tabletti teillä on ja mikä annostus? Kiinnostaa, koska meillä koira ja miniriniä aletaan juuri kokeilemaan, mutta suihkeella, kun tableteissa niin suuret pitoisuudet.

        • Myra Magnusson, tiedottaja, Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry

          Heippa Katri, meillä on 60 mikrogramman tabletti annostuksella 1/4 kahdesti päivässä.

Vastaa käyttäjälle Pia Laukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Enter Captcha Here : *

Reload Image