Lämmin kesäkeli lisää lemmikin katoamisen todennäköisyyttä: avoimen ikkunan takana sirkuttava lintu tai mökkimetsään pinkaiseva jänis saattaa houkutella lemmikin omille teilleen, eikä se välttämättä löydä enää takaisin kotiin. Jos lemmikki on onnekas, se päätyy löytöeläintalolle, mutta lemmikki ei osaa kuitenkaan kertoa, mistä oma koti löytyy. Tällöin parhaan avun tilanteeseen tuo turvasiru.
Turvasiru on pieni mikrosiru, joka asennetaan eläimen ihon alle. Siru toimii eläimen tunnisteena, sillä se sisältää eläimen yksilöllisen sirunumeron. Sirutuksen jälkeen lemmikin tiedot rekisteröidään netissä toimivaan Turvasiru-palveluun, jonne voidaan rekisteröidä minkä tahansa valmistajan mikrosirulla sirutettu lemmikki. Nettipalvelusta viranomaiset ja löytöeläinkodit näkevät lemminkin omistajan yhteystiedot, jolloin lemmikki on helppo palauttaa oikealle omistajalleen.
Lemmikkien siruttaminen yleistyy vuosi vuodelta. Yksi syy siihen on eläinsuojeluyhdistysten järjestämät sirutuskampanjat, jotka tähtäävät ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön, eli siihen, että kadonneet lemmikit löytäisivät takaisin kotiinsa eikä niitä jouduttaisi turhan tähden lopettamaan. Yksi esimerkki tällaisesta kampanjasta on Eläinsuojeluyhdistysten Kummien ja Sopulitien eläinlääkäriaseman keväällä 2014 yhdessä järjestämä sirutuskampanja, jonka aikana asemalla sirutettiin peräti 176 eläintä.
– Kasvua tavanomaiseen sirutusmäärään verrattuna oli nimenomaan kotikissojen ja monirotuisten koirien sirutuksessa, ja niitä ei todennäköisesti olisi sirutettu ilman kampanjaa. Rotukoirilla ja rotukissoilla siruttaminen on huomattavasti yleisempää kuin monirotuisilla tai rekisteröimättömillä koirilla ja kotikissoilla. Se johtuu tietenkin siitä, että rotukoirat pitää tunnistusmerkitä ennen rekisteröintiä, ja rotukissojen, joita käytetään kasvatukseen tai jotka ovat yli 10 kk ja käyvät näyttelyissä, pitää olla sirutettu, kertoo klinikkamanageri Kristiina Rautio Sopulitien Eläinlääkäriasemalta.
Ainoa tapa varmentaa omistaja
Raution mukaan kampanja sai lemmikkien omistajilta todella positiivista palautetta. Omistajat kokivat asian tärkeäksi ja innostuivat kampanjasta tultuaan alun perin muun asian takia vastaanotolle. Sen lisäksi, että karannut lemmikki löytää nopeammin kotiin, on tunnistusmerkintä ainoa tapa varmentaa, kenelle löytynyt eläin kuuluu. Kansainvälinen standardi takaa, ettei kahta täsmälleen samanlaista numerosarjaa ole olemassa.
– Tunnistusmerkinnän ansiosta omistaja voi olla varma, että kyseessä on juuri hänen lemmikkinsä ja asia on todistettavissa. Esimerkkinä pari vuotta sitten Myllypurosta kadonnut kissa, joka löytyi Ulvilasta. Ilman sirua se tuskin olisi koskaan löytänyt takaisin kotiin. Toinen tapaus, joka tulee mieleeni, on tältä keväältä. Kissa katosi maalla ja löytyi, mutta nyt kaksi perhettä riitelee siitä, kumman kissa on, koska kissalla ei ole tunnistusmerkintää.
Turvasiru on laajasti eläinsuojeluyhdistysten käyttämä rekisteri. Turvasiru on noin sentin mittainen ja parin millin paksuinen mikrosiru, joka laitetaan lähes aina eläimen niskaan kaulanahan alle. Se säilyy eläimellä koko loppuelämän.
Siru ei ole ainoa tapa lemmikin tunnistusmerkitsemiseen. Turvasirun sijasta eläimelle voidaan laittaa tunnistusmerkinnäksi esimerkiksi tatuointi. Siru on kuitenkin tatuointia luotettavampi, sillä se kestää paremmin ajan hammasta:
– Tatuoinnit usein haalistuvat ja muuttuvat epäselviksi ajan myötä, ja tatuointi ei myöskään kelpaa tunnistusmerkintänä enää monissa tapauksissa, sanoo Rautio
Kivuton toimenpide
Raution mukaan siru on tunnistusmerkittävän lemmikin näkökulmasta helpompi kuin tatuointi.
– Siru on helpompi ja kivuttomampi laittaa kuin tatuointi. Sirutus on nopea toimenpide ja ei paljon rokottamista kummempi. Suurin osa lemmikeistä ei juurikaan huomaa toimenpidettä, eli kivunlievitystä ei tarvita.
Joskus Sopulitienkin Eläinlääkäriasemalla on kohdattu siruttamiseen liittyviä vääriä ennakkoluuloja. Jotkut lemmikinomistajat epäilevät, että siru liikkuu lemmikissä vaaralliseen paikkaan. Joskus luullaan myös, että sirusta aiheutuu joitakin oireita, koska epäillään, että se ottaa vastaan radioaaltoja. Näin ei kuitenkaan ole. Siruttaminen on lemmikille turvallista, ja sen tulisikin olla rokotusten tapaan rutiinisti suositeltava toimenpide.
Sirutuksen lemmikille voi tehdä eläinlääkäri tai hyväksytty tunnistusmerkitsijä. Turvasiruja saa asentaa ja rekisteröidä Turvasirukoulutuksen käynyt henkilö.
– Kissaliitto ja Kennelliitto hyväksyvät vain eläinlääkärin ja Kennelliiton hyväksymän tunnistusmerkitsijän siruttamat lemmikit, tarkentaa Rautio.
Teksti: Myra Magnusson
Kuva: Pipsa Parkkinen